Korttelikupin 18.02.2015 rastivälianalyysi

Ratamestaroin korttelikupin toisen osakilpailun (18.02.2015) Hollolassa Salpakankaalla. Avaan tässä ajatuksiani ratasuunnittelun osalta paneutuen muutamaan A- ja B-radan rastiväliin tarkemmin. Kaikki kommentit ja palautteet ovat tervetulleita. Alla nähtävissä A rata kokonaisuudessaan.

A-rata.

 Seuraavanlaisin tavoittein lähestyin ratasuunnittelua. Mahdollisimman monelle rastivälille pitää saada useampi tasapuolinen vaihtoehto punnittavaksi. Lisäksi lähtösuunta suoraan kohti seuraavaa ei saa aina olla optimaalisin. Muutama paluuaskel ja avain parhaimpaan reitinvalintaan on taskussasi. Joukkoon piti saada myös rastivälejä, joissa joutuu hakemaan reittiä seuraavalle rastille kaukaakin pois rastiväliviivasta. Pientä painetta kilpailijoille, että mistä sinne rastille oikein pääsee. Sprinttikartalle halusin muutaman sprinttimäisen rastin, jossa määritteistä on syytä tarkistaa, että millä puolella esim. aitaa rasti sijaitsee. Yösuunnistus, vaikka korttelissakin, vaatii pidempiä rastivälejä. Siinä pääelementit.
 Alla A-radan ykkösväli, joka on esimerkki pidemmistä väleistä ja tarjoaa kaksi selkeää kiertoa oikealta tai vasemmalta ja suoremman hivenen mutkittelevamman vaihtoehdon.

• Purppura, 1860 m, vasenkierto
• Vihreä, 1820 m, suoraan mutkitellen
• Sininen, 2020 m, oikealta kierto

Oikealta kiertoa en odota kenenkään tehneen matkan pituuden tähden. Sen sijaan vasen vaihtoehto tarjoaa oikealta kierron tavoin helpon alun radalle ja mahdollisuuden lukea muita välejä valmiiksi. Toki nousua reitille tulee varsin mukavasti. Keskimmäinen reitti on lyhin, mutta vaatii suurimmat ponnistelut suunnistuksen osalta. 1:5000 mittakaavalla ei kannata nukahdella risteyksissä. Rastin sovittelin niin, että purppura ja vihreä reitti olisivat mahdollisimman saman mittaiset. Mukava oli todeta, että muunlaisikin variaatioita oli tälle välille tehty, joko tarkoituksella, tai vahingossa.

A-radan K-1

Seuraavaksi tarkasteltavalle välille stressikerrointa lisättiin pakottamalla kilpailijat kiertämään, joko kauempaa vasemmalta, tai oikealta. Oikea kierrossa oli vielä kaksi suht. tasavahvaa alkua

• Purppura, 770 m, vasenkierto
• Vihreä, 810 m, kohti rasti ja oikealta kierto
• Sininen, 810 m, alaviistoon ja oikealta kierto

Hivenen ehkä yllättäen purppurareitti vasemmalta oli kaikista lyhin. Toki erot ovat varsin lyhyet. Oikealta kierrot tarjoavat loppupäähän useamman tasavahvan variaation, joilla matkaan ei ole suurta merkitystä.

A-radan 1-2. B-radalla sama väli

Ylikartanon nykyisellään kiinniolevasta päiväkodista suunnattiin uuden karhean K kaupan kupeeseen. Päiväkodin piha oli sprinttimäinen rasti, jossa joutui hakemaan sisäänkäynnin porteista sisään pihalle ja palaamaan samoja jälkiä pois pihalta. Reitivalinta tarjosi jälleen pakotettua kiertoa kauempaa, joko vasemmalta, tai oikealta. Oikealta kierrossa päiväkodin pystyi kunniakiertämään, joko oikealta, tai vasemmalta. Oletin, että hätäisimmät säntäävät suoraan kohti seuraavaa ja missaavat parhaan päiväkodin oikealta kierron. Ja sitten, kun on jo juossut mäen alas, saatta valinta olla jo tasapuolisempi vasemmalta tai oikealta kiertoon. Vasenkierto oli kaikkein pisin. Älä lähde sinne.

• Purppura, 670 m, vasenkierto
• Vihreä, 530 m, kokonaan oikealta
• Sininen, 560 m, vasen oikea yhdistelmä



A-radan 3-4. Myös B radalla

Seuraavaksi suunnataan Kuntakeskuksen kulmilta Salpakankaan koululle. Kolme reittiä tähänkin tarjoilen.

• Purppura, 630 m, eteen takas ja kohti rastia
• Vihreä, 590 m, takaisin tulosuuntaan ja kohti rastia
• Sininen, 640 m, aitaantörmäys

Sininen reitti saattoi nopealla vilkaisulla houkuttaa, mutta silloin jäi huomaamatta aita, jonka joutuu sprinttisääntöjen mukaan kiertämään. Nyt osa alitti tai ylitti aidan ja paineli suoraan alas. Tämä oli siis kielletty. Vihreä reitti on näistä paras. Siinä joutuu hivenen palaamaan tulosuuntaan ja sen jälkeen homma onkin selvää kauraa. Sinistä vaihtoehtoa pystyy lyhentämään lumessa kahlaamisella, mutta tuskin paljon nopeutuu.

A-radan 6-7. Sama myös B:llä.

Seuraavalla välillä palataan takaisin Kartano/Kumpula alueelle. Tavoite tarjota riittävää pähkinää reitin löytämiseksi rastille. Kierrot vasemmalta ja oikealta jälleen tutkittavana.

• Purppura, 1070 m, paluu askeleet ja kerien jyrkkä rinne alas
• Vihreä, 1070 m, Koulutietä pitkin kohti rastia kohti
• Sininen, 930 m, Koulutietä pitkin kohti rastia kohti lumihankioikaisulla

Sininen on lyhin, mutta hyöty lumihangessa könyämisestä saattaa olla negatiivinen. Purppura- ja vihreäreitti ovat yhtä pitkät. Itse olisin laukannut purppuraa reittiä pitkin. Näyttää selkeämmältä.

A-radan 9-10.

Puun oksalta aidan kulmaan tai radasta riippuen toisin päin tarjoaa yhden selkeästi voittajavalinnan. Se on lähinnä rastiväliviivaa pysyttelevä vaihtoehto. Kierrot oikealta tai vasemmalta ovat helppoja, mutta matkaa kertyy aivan liikaa.

• Purppura, 670 m, vasen
• Vihreä, 640 m, oikea
• Sininen, 560 m, suoraan

A-radan 11-12. B radan 1-2.

 

Siinä se. Terveisin Kristian Leppänen

 

[Edit 20.02.2015]

Innostuin vielä muutaman rastivälin verran. Nyt mukaan saadaan C-radan välikin. Seuraava väli oli siis kaikilla radoilla. Lyhyt sprintille tyypillinen rastiväli. Rastit aidan ja muurin kulmissa ja molempia lähestyttäessa on syytä tarkistaa määritteet rastin tarkan sijainnin selville saamiseksi, ettei vaan joudu väärälle puolen aitaa ja kerää ylimääräisiä metrejä. Tässä tarjolla kaksi valintaa

• Vihreä, 160 m, aitauksen kierto
• Sininen, 130 m, aitauksen läpi

Sininen siis lyhyempi. Reitinvalintaa oleellisempi on tulkita kartta ja rastin sijainti, jotta voi luukuttaa täpöillä rappuset tai penkit alas ja koukata rastille. Nopea leimaus ja täysillä eteenpäin.

 A-, B- ja C-radan rasti

A-radan 8-9 vilkaistaan viimeisenä läpi.

• Purppura, 880 m, alin
• Vihreä, 810 m, paluu ja yläkautta
• Sininen, 850 m, porttien läpi suorempaa. loppu sama kuin purppurassa

Suunnitelma seuraavalle on hyvä olla valmiina jo tullessa. Alkupään reitinvalinta vaikuttaa matkan pituuteen. Loppuosa välistä on vain toteutusta. Lyhin vihreä reitti lähtee liikkeelle nousemalla portaat takaisin ylös edellisen rastin suuntaan. Sinisestä valinnasta varoittelin ohjeissa, että portit saattavat olla kiinni. Rasteja hakiessa ne olivat kaikki auki. Selkeä mennä, mutta ensimmäinen ainakin saattoi portin, jos toisenkin avata. Purppura reitille lähinnä ajautuu mikäli ei uskalla lähteä porttivälille. Alakautta lähtevillä lopun voi toteuttaa, kuten vihreässä reitissä. Ratamestarin valinta on vihreä.

A-radan 8-9

Mäkeä, hapen puutetta ja liukkaita kiviä

Vuorten valloitukset ja niistä palautumiset on ottaneet sen verran aikaa, että päivittäminen jäänyt vähille. Koitetaan nyt viimeisenä iltana vetää hiukan kisoja kasaan.

Ensimmäisenä päivänä kelit oli kohdillaan, sitten tuli raju pudotus ja siitä on toivuttu pikkuhiljaa kohti parempaa. Lepopäivän puolikas aurinkojakso tuntui kuitenkin olevan tarpeeksi ainakin 4km+ ryhmälle joka hiukan "takki auki"-menetelmällä sai sveitsin lipun toista väriä naamansa.

Kolmen urhean LS:läisen lisäksi pari muutakin halusi päästä yli 4000 m:n

Ei ehkä niinkään yllättäen Aleksi on pitänyt seuran jäsenistä parasta vauhtia. Paras sija tuli juurikin tänään toiseksi viimeissä osakilpailussa, josta löytyi vain 19 nopeampaa kaveria. Toinen tasaisen kovia suorituksia tehnyt kaveri on Assu. Onneksi ei ihan pelkillä nelossijoilla menty koko viikkoa ja nyt yhteistuloksissa mies on kolmantena. Muita seuran edustajia voit etsiä tästä. Ainakin näitä sukunimiä on paikalla: Ahvenainen Anttolainen, Arvela, Hirvonen, Jokinen, Kalenius, Sundqvist, Tahvanainen ja Vepsä. Kuntorasteilla myös kolme Timpuria.

Voimis leimaamassa viidennen päivän tokavikaa. Taustalla pala vuorta joka on tuttu Tobleronesta.

Viikko on näin SOW-ensikertalaiselle ollut melkoisen hieno. Etenkin Suomesta hyvinkin poikkeavat maastot ja maisemat ovat jääneet mieleen, nousumetreistä puhumattakaan. Joskus on joutunut hiukan gondoliin jonottamaan, mutta se lienee väistämätöntä kun useampi tuhat pihkaniskaa haluaa kisoista asumukselleen melkein samaan aikaan.

Muuta huomion arvoista kisoista ja matkalta:
- viikon aikana Allu ja allekirjoittanut on syönyt aikalailla pelkästään paikallisten tekemää "kotiruokaa". Puolet tästä on ollut kasvisruokaa. Mistä nää kaverit repii proteiinit?!?
- Suomessa on lämpimämpi kuin Italian rajalla
- tuli täysin puskista, että 4km korkeus, täysi aurinkon paiste + valkoinen lumi saattaisi värjätä ihon punaiseksi

Kuvia 
5. päivän järjestäjien video (kertoo hyvin menosta, saman tekijän 3. pvän videossa iso rooli LS:n jäsenellä)

-Hirppa

Back to the roots

Niinkuin kaikki itseään kunnioittavat bandit tekee viidennen albumin kohdalla, Hirvosten harhamatkat palasi Portugalin jälkeisen palautteen jälkeen juurilleen. Tällä hetkellä juttua kirjoitetaan Tsekin pohjoisosista Duban kylän laitamilta, majoituspaikasta, josta velimieskin olisi ylpeä. Auton levyinen soratie oli aikalailla yhtä pitkä kuin 2011 POM-majoitukseen. Hintakin reilut 30e kolmen hengen huoneesta aamiaisineen.

Majoitus jossa hinta/laatu kohdillaan

Kahden miehen keskieuroopan-valloitusretkikunta on siis miltei päässyt jo määränpäähänsä. Enää treeni Itävallassa, Como-järven kautta kesähuvilalle Italia-Sveitsi rajalle ja sitten Zermattiin viikon mittaiselle Swiss O Weekille.

Matka lähti käyntiin Turku-Tukholma laivalla jossa keksittiin myös jokaiselle matkalle tarvittava teema. Matkasta tuli Klaani-road trip. Jokaista syötyä karkkia kohti pitää tehdä viisi kontopiiri liikettä, eikä nyt puhuta mistään pohjenousuista. Ja vieläpä niin, että liikkeitä pitää olla kokoajan varastossa eikä toisinpäin. Dippejä ja punneruksia tehtiinkin sitten laivankannelta käytäville asti. Josko tästä tulis uusi ”lankuta julkisella paikalla” trendi.

Dippejä laivan kannella

Sen jälkeen on tilattu Tanskaksi laiva Göteborg-Fredrikshavn välille, ajettu bussin persauksissa kiinni Silkeborgin katuja (perässä tarra ”Free wifi”, Koikka on varmaan ylpee), kruisailtu töötti pohjassa Flensburgin katuja Saksan mestaruuden ratkettua ja otettu tuijotuskisaa ilmeisesti muflonin kanssa. Niin ja on siinä välissä suunnistettukkin, kolmessa maassa, joista kaksi pääsi allekirjoittaneen uusien maiden joukkoon. Lukema nyt 25.

Wikipedian perusteella kyseessä on villilammas eli mufloni

Koitetaan ainakin muutama päivitys viikon mittaan saada aikaiseksi. Onhan matkassa kuitenkin ainakin pulska kymmenen sinivalkopunaista innokasta kirjoittajaa.

Kuvia

-Hirppa

Fin5 viides ja viimeinen päivä

Aurinkoinen ja lämmin aamu tervehti suunnistajia Fin5 rastiviikon viimeisenä kilpailupäivänä Kuusamossa. Lasten lähdöstä hyppyrimäen vauhtirinteen juurelta aukeni huikeat maisemat kohti kilpailukeskusta ja Talvijärveä.

Maisema lasten lähdöstä

Toisin kuin lastensarjoille valtaosalla sarjoista lähtöön oli matkaa 3.3-3.8 km, kuten Koikka eilen mainosti. Allekirjoittanut sai nauttia aamukahvit rauhassa terassilla kilpailijoiden lähtöönjuoksua seuraillen. Majoitusmökkimme sijaitsi lähtöviitoituksen varrella vain viidensadan metrin päässä lähdöstä. Tulipa siinä samalla muutamalla tutulle terkut huikattua. Näin pitkän matkan päivänä lyhennetty matka lähtöön sopi mainiosti. Oli matka pitkä tai lyhyt, mutta mäkeä riitti kiivettäväksi kaikille. Kruununa useassa radassa kiemurtelu Rukan laskettelurinteiden ympäristössä, kuten esimerkkikuvasta näkyy ja lisää voi tutkia reittihärvelistä.

H40A loppuhuipennus

Viikon ja viimeisen päivän pidemmän matkan rasitukset tuntuivat varmasti monissa, mutta hymyssä suin suunnistajia loppuviitoitusta pitkin maaliin virtasi vai oliko kyseessä loppunousun aiheuttama irvistys, joka kasvoilta oli havaittavissa. Oskarin loppuviitoituksen kiristä ei väsymyskestä ole tietoakaan. Lennokkaalla askeleella loppusuoraa edetään.

Oskari loppuviitoituksella

Fin5 rastiviikon viidennen päivän tuloksia ja yhteistuloksia voi tutkia täältä. Saman linkin takaa löytyvät myös kuntosarjojen tulokset ja linkki reittihärveliin. Viidennen päivän tulokset ja yhteistulokset Lahden suunnistajien osalta ovat nähtävissä edellisten linkkien takana. Kymppijoukoon tiensä kokonaistuloksissa raivasivat 5) Lari Ikonen, 7) Jouko Heinonen, 9) Kaapo Lehtonen, 8) Heikki Jokinen ja 2) Sari Sundqvist. Hienoa! Myös viidentenä päivänä nähtiin mukavia suorituksia. 6) Pekka Huusari, 8) Lari Ikonen, 10) Paavo Nikkari, 9) Esko Ranta, 2) Sari Sundqvist 10) Heikki Jokinen ja 9) Vuokko Kirvesmies.

Fin5 rastiviikko on päätöksessään ja päätetään blogit näihin heilutuksiin ja tähän pieneen  erikoisuuteen. Lasten sprinttilähtöön pääsi perjantaina liukuportaita pitkin.

Liukuportailla lähtöön

Matkat lyheni ja tulokset parani 4. osakilpailussa Rukan kylässä

Aamu oli aurinkoinen ja raikas, mutta kylmä. Rukan Salongeilta lähdettiin kilpailukeskukseen Rukalle hakemalla tunnelmaa Ski Busseista järjestäjien toiveita huomioiden. Sprinttimatkat juostiin Ruka-keskuksessa ja alueelle toivottiin mahdollisimman vähän autoja pysäköitäväksi, etteivät autot
haittaa liiemmin suunnistussuorituksia. Radat olivat mukavat. Matkalle mahtui niin katu- kuin metsäsuunnistusta, lähekkäin olleita rasteja, umpikujia, ylä- ja alamäkiä ja mukavasti suunnistushaasteita. Päiväkin lämpeni niin, että itse puoliltapäivin startanneena sai juosta suorastaan helteessä.

SkiBussilla pääsee

Monet seuralaisistamme sprinttasivat ihka ensimmäiseen sprinttikisaan saaden hienoja tuloksia aikaiseksi. Upea esimerkki tästä oli Sari Salama Siileri Sundqvistin jaettu ykkössija D40B-sarjassa. Ilahduttavia ja mainitsemisen arvoisia suorituksia olivat D9RR-sarjan Leppäsen Jennin ja H9RR-sarjan Lehtosen Kaapon 3:et sijat!! Myös Vipe alkaa päästä vauhtiin, sijoitus D45A:ssa 4. Sprinttimatkoilla parhaimmillaan oleva Jari sai tänään Timpan ja Voima-Heikin päänahat sijoittuen hienosti 8:ksi H45AL:ssä, Krisse oli myös hienosti 10. herrat 40A:ssa ja Heinosen Jouko ja Pexi jatkoivat hyviä tulossarjoja sijoittuen tänään 8:siksi H70A:ssa ja H21A:ssa.

Tulokset
Tulokset LS filtteröinnillä ja vielä Heikki

Takaisin päin bussit herättivät hieman erilaista tunnelmaa, kun edes järjestäjät eivät enää tienneet, mistä bussit paluumatkalle lähtevät. Niinpä Kuntsi laittoi Larin nonstop-bussiin ja käski kuljettajan ajaa omasta ajoreitistä poiketen meidän mökin suuntaan, josta Lari verrytteli hakemaan auton ja autolla muita kilpailukeskuksesta. Ida käytti poikia, Pöystiä ja Ricoa, porojahdissa, mutta tällä kertaa poropaisti jäi vain haaveeksi.

Linja-autossa on tunnelmaa



Kisan jälkeen leivoin naisten MM-keskimatkan seuraamisen ohella toffeesydänkakun pohjan ja tein valmiiksi raikkaan marjatäytteen mansikoista, valloittavan mascarponetäytteen ja toffeemassan kuorrutusta varten. Ennen kuin viimeistelen huomenna 7-vuotta täyttävän Ollin synttärikakun, seuraan miesten MM-keskimatkaa ja käyn hurraamassa tuplavoittaja Sarkalle palkintojen jaossa.

Sarkka 3. osakilpailun voittapalkintoa vastaanottamassa

 

Sprinttivoittajien palkintojenjako. Kuuluttaja Mikko pelleilee taustalla

 

Huomenna rastiviikko päättyy pitkiin matkoihin, oletettavasti rankoilla radoilla Rukan rinteillä. Lähtöihin on matkaa pisimmillään 3800 metriä. Jälleen on hyvä syy tankata hyvin. Viestikapula siirtyy takaisin Krisselle, joka bloggaa viimeisestä osakisasta ja yhteistuloksista ja varmaankin siitä, mitä mieleen juolahtaa.

Päätän bloggaamisen tältä erää tähän.

Koikka, Ruka Salonki 8, Kuusamo

Välipäivän pläjäys

Välipäivän aamulenkki sai bloggarin ja bloggarin koiran sykkeen nousemaan tavallista korkeammalle, kun riekkopariskunta puolusti poikasiaan syrjäisellä metsätiellä. Pöystillä siinsi ilmeisesti lintupaisti mielessä siinä, missä itse hain suurinta karahkaa, mitä saatavissa oli, käsiini. Taitavasti pommikonelaivueena riekot pyyhkäisivät ohitsemme ja sen jälkeen toinen jatkoi matkaa juosten edellämme johdattaen meitä tulosuuntaamme, poikasista poispäin. Puhelin ei tietenkään ollut mukana, että olisi saanut kuvan otettua. Hengissä selvittiin, kaikki.

Aamupäivällä oli edessä uusi koitos. Rukan Salonki 8:n seurue päätti lähteä katsomaan Oulangan kansallispuistoon Pienelle Karhunkierrokselle Myllykoskea. Muut sen näkivät, minä en. Esteeksi muodostui heti ensimmäinen riippusilta, niinpä tyydyin nauttimaan kauniista maisemista kahvilan terassilla auringon paisteessa tuplasuklaajäätelöä syöden. Riippusilta kosken yllä, jylhän jallion vieressä, näytti siltä paikalta katsottuna oikein kivalta.

Ylitsepääsemätön riippu silta

 

Riippusilta turvallisesta paikasta katsottuna



Lounasta nautimme Ruka-keskuksessa, jossa Kuningaskotka poikasineen oli samaan aikaan aterioimassa. Kävin juttusilla ja kuten olimme Sandelsin kanssa arvanneet, harjoittelemassa he täällä olivat mäkikyppykisan ohella ja 12-vuotias Mico Ahonen oli mäkikisassa ollut koehyppääjänä, kun poikasta ei tuloksista löytynyt. Aamusta asti orastanut päänsärky vei kuitenkin lounaan ja Kuusamon suuntautuneen kauppareissun jälkeen minut petipotilaaksi muiden kalastaessa mato-ongella haukia lähilammikoilla.

Illalla pelailtiin puhelimella ja Ipadilla vastakkain Sanajahtia, tutkittiin huomisen sprintin kilpailuohjeita, saunottiin, osa ui ja uskoakseni ilta päätetään vielä aina voimakkaita tunteita herättäviä seurapelejä pelaten. Ai niin ja syötiinhän me iltapalaksi Jarin paistamia herkullisia lettuja :) joten huomenna kulkee taatusti!

Koikka

3. osakilpailu Noivioharjujen suppamaastossa

Viestikapula vastaanotettu Krisseltä; kyllä sinutkin nähtiin mäkikisaa seuraamassa, vaikka paikallisseurojen edustajat veivät palkintopallisijat Hollolan Kuningaskotkan edestä.

Meteorologien lupaamasta Suomen ylle useaksi päiväksi jämähtäneestä helleaallosta ei 3. osakilpailun aikana ollut tietoakaan ja oman suorituksen jälkeen tämä bloggari joutui turvautumaan useaan vaatekerrokseen. Muutama vesipisarakin saatiin kisan aikana, mutta vaikka kilpailukeskukseen ei seuratelttoja saanut pystyttää, lukuisissa ällässän leireissä säilyttiin sadevermeiden avulla kuivina.

Törmäpääskyjen pesä Noivionharjulla

Suunnistajien pesä Noivioharjulla

 

Kisa juostiin meille tutussa suppamaastossa, joka osoittautui kuitenkin näillä leveysasteilla hyvin erilaiseksi supikoksi karttakuvauksineen ja aiheutti ylimääräisiä kiemuroita. Rastiviikon ensimmäinen sarjavoitto saatiin kuitenkin Sari Sandels Sarkka Sundqvistin napattua kärkipaikan D40B-sarjassa. Myös H21A-sarjassa Pexi Huusari , H65AL-sarjassa Paavo Nikkari ja H70A-sarjassa Jouko Heinonen jatkoivat hyviä sijoituksiaan. Kilpasarjojen tulokset. Runsaslukuisten kilpasarjojen lisäksi myös kuntosarjoissa on päivittäin ottanut keskimäärin 600 suunnistajaa mittaa tosissaan (kysykää vaikka Timpurilta) toisistaan. Tänään mm. kuntosarja AL:ssä seuran välisessä kamppailussa Timpuri pesi Kuntsin ja Japen ja toivomansa mukaan etenkin sen perään liimaantuneen kaverin, jota ei juoksemalla saanut jätettyä. Kuntosarjojen tulokset.

Korvamatojen:
Milloin jätkät tulee, hei Sami onko jätkiä näkynyt?
Milloin rastit tulee, hei Sari, onko rasteja näkynyt?
ja
Kesärastit, kesäkesärastit soidessa nonstoppina päässä, vietämme ainakin Rukan Salongissa huomenna Finille poikkeuksellista toista välipäivää akkuja ladaten ja lettuja paistaen.

4. osakilpailu juostaan sprinttikilpailuna Ruka-tunturin juurella Ruka-keskuksessa ja sitä ympäröivissä maastoissa. Saas nähdä, miten jätkien käy?

Koikka Karhu Koivuniemi

Alla vielä pari loppusuoraotosta Rissen lisäämänä.

 



Aapo Granqvist loppusuoraa lähestymässä

 



Juha Matilainen tykittää kohti maalia