Täyttä vauhtia

Arvo heitti blogivastuun allekirjoittaneelle runoilla sprinttisuunnistuksesta tai muusta vapaavalintaisesta suunnistukseen jotenkin liittyvästä aiheesta. Kun ottaa huomioon ehdottajan huumorintajun, en aivan ole ihan varma liittyvätkö aihe-ehdotukset toisiinsa vai ovatko toisensa poissulkevia.

Kokemukseni tai näkemykseni sprinttisuunnistukseen ovat vahvasti valvojan näkökulmaan pohjautuvia. Kansainväliset kilpailulliset sprinttinäyttöni ovat harvassa ja useimpien onneksi unohtamia. Aivothan eivät tarpeetonta kestomuistissaan pitkään pidätä.

Oma todellinen kosketus sprinttisuunnistukseen tuli vuonna 2000 kun täällä Lahdessa toimin maailmancupin sprintin ratametarina. Tai oikeastaan kosketus tapahtui aiemmin jo 1999, kun olin seuraamassa PWT-kisan järjestelyjä Turussa. Sprintti tuli Lahden mcup- ohjelmaan mukaan vähän jälkijunassa, koska IOF halusi kokemuksia ja kokeilla formaattia. Kokemus oli sen verran positiivinen, että sprinttiä juostiin Tampereen MM-kisoissa seuraavana vuonna ensimmäistä kertaa. Mutta sprinttikarttamerkit luotiin vasta 2003 MM-kisoihin. Siihen saakka kartat olivat maastokartan merkeillä tehtyjä 1:5000 suurennoksia. Kun tuota Lahden v. 2000 kisaa, karttoja ja ratasuunnittelun filosofiaa nyt 13 vuotta myöhemmin katsoo, on sprintti lajina astunut melkoisen askelen eteenpäin ja erottuu yhä selvemmin omaksi lajikseen.

Kilpailuryhmässä toimiessa olen päässyt näkemään sprinttisuunnistuksen muutoksen, lastentaudit, ennakkoluulot ja muutosvastarinnan. Sprintti kärsi pitkään kansallisten kilpailujen vähyyttä varmaan juurikin siksi, että SM-kisat ovat olleet jo keväällä tai alkukesästä. Ei ole ollut oikein syytä järjestää myöhemmin kesällä kisoja eikä kilpailijoilla syytä kilpailla siinä lajissa. Isot muutoksen merkit alkoivat sen jälkeen kun sprintti 2008 Portugalissa tuli mukaan veteraanien MM-kisojen ohjelmaan ja isompi joukko pääsi kokeilemaan lajin haastavuutta kaupunkisokkeloissa. Syntyi isosti kysymyksiä. Miten ylipäätään voi eksyä keskellä kaupunkia kartta kädessä? Tai miksi oikeasti hapottaa, ihan on paha olo, jalat ei liiku. Ihan uusi asia maastossa diesel-löntystelyyn tottuneelle. Miten tuo kaveri voi olla minua 3 sekuntia nopeampi rastivälillä vaikka reitti on lähes sama? Ja sama pieni tappio toistuu jatkuvasti? Rastiakaan ei tarvitse etsiä, se näkyy ihan hyvin. Yksi selitysmahdollisuus on eliminoitu. Ei nämä emitin väliajat ole todellisia? Seurauksena kaikesta edellisestä oli se, että sprinttiin haluttiin yhä lisää ikäsarjoja ja samalla ikäjaotuksella kuin metsäsuunnistukseenkin. Ja niitähän sitten lisättiin.

Kilpailujärjestelmää rukattiin pari vuotta sitten melko reippaasti ja sprintin SM-kisa siirtyy syksyyn 2014 alkaen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että iltakisat ja sprintit lisääntyvät kesän aikana. Ja jos kilpailla aikoo, on syytä panostaa myös vähän lajin vaatimaan harjoitteluun. Muuten jäävät palkinnot saamatta. Ne menevät niille, jotka eivät pärjää pitkillä maastomatkoilla. Kuten arvokisoissa Hubmannille, Nigglille jne . ;-)

Mikä se sprintin olemus sitten on? Kun lajin määritelmää tarkemmin katsoo niin kaksi asiaa nousee esiin: Nopea reitinvalinta ja kyky juosta kovaa ja toteuttaa samalla se valittu (ja toivottavasti myös suunniteltu) reitinvalinta. Eihän se sprintti mikään sprinttimatka ole vaan fyysiseltä kestoltaan 15 min kestävä rääkki täynnä 100 – 300m vetoja, jarrutuksia, kiihdytyksiä, jyrkkiäkin käännöksiä, väistämistä, jyrkkiä lyhyitä nousuja ja laskuja, hyppyjä jne.. Ja koko ajan pitää lukea karttaa ja pyrkiä pitämään suunnistus edessä. Maitohappojen määrän on todettu nousevan sprinttikilpailussa selkeästi korkeammalle kuin metsäsuunnistuksessa (lisätietoja esim. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/25489/VTE.A006%20Truhponen%20Minna%20kandi.pdf?sequence=1. Kannattaa lukea.)

Sprinttikilpailun järjestely on vaativa puuhaa koska mm. kilpailualueen liikenne muodostaa uuden elementin järjestelykuvioon. Kun toimitaan tonteilla, puistoissa, liikekeskuksissa jne. , tärkeäksi tulee ehdottomasti opetella sprinttiin liittyviä lajisääntöjä, erilaiset kielletyt kohteet ja niiden merkintätavat sekä vielä uskoa, että ne ihan oikeasti ovat totta. Niillä on jokin tarkoitus. Valitettavan usein tätä ei ole haluttu uskoa ja on tehty ihan typeriäkin juttuja, jotka pitäisi aikuisella normaalin arkielämänkin kriteereillä olla jo hallinnassa ja jättää ylilyönnit tekemättä. Tässä asennoitumisessa uusiin tarkempiin pelisääntöihin meillä suunnistajilla riittää vielä työtä.

Sprinttikilpailun ratamestari joutuu olemaan tarkkana kun pitäisi pystyä ennakoimaan kaikki vaaranpaikat tai tulkintaa aiheuttavat tilanteet. Tätä varten laadittiin alkuvuodesta 2013 ratamestarityötä tukemaan järjestelyohjeisto. Siinä on paljon hyvää asiaa kilpailijallekin omaksuttavaksi. Ohjeisto löytyy Suunnistusliiton nettisivustolta http://www.suunnistusliitto.fi/ssl/sslwww.nsf/0/ADC5B228D8A0F2E2C22576900059FFA2/$FILE/Sprinttisuunnistuskilpailun_suunnittelu_20130131.pdf

Mainio sprinttirata (1. osa) alkuvuoden Uuden-Seelannin maailmancupista

Sprintti on tullut jäädäkseen ja hyvä niin. Sen lajiharjoittelu tarjoaa ihan oikeita ajatusmalleja toteutettavaksi myös metsäsuunnistuksessa. Sekunnin säästö toteutuksessa on sekunnin säästö ajassa. Kärjessä on kilpailu kovaa, fyysiset erot ovat aika pieniä ja erot tehdään sitten muulla tavoin. Asia on helpompi ehkä ymmärtää kun seuraa esim. huippujuoksujen tai hiihdon yhteislähtökilpailujen ratkaisuja. Oikeassa paikassa otettu puolen sekunnin tai sekunnin ero on usein ratkaiseva. Suunnistuksessa matkan varrella tämä etu on otettavissa jopa kymmeniä kertoja. On vain paneuduttava asiaan missä ja miten sen pystyy tekemään. Olette varmaan kuullut puhuttavan termistä mikroreitinvalinnat!

Vuosi sitten helmikuussa oli oiva tilaisuus kuunnella Vierumäellä mm. sprintissä menestyneen Emil Wingstedtin ajatuksia sprintistä ja hänen omasta harjoittelustaan. Asioita voi tehdä monella tavalla, mutta ilmaiseksi ei mikään tule. Jos vierailu meni jolta kulta ohi, niin esim. linkissä http://www.hevoskuuri.fi/suunnistus/2055-emil-wingstedt-vierumaeen-taehtivieraana löytyy jonkinlainen yhteenveto. Ja Suunnistusliiton sivuilta http://www.suunnistusliitto.fi/SSL/sslwww.nsf/sp2?open&cid=content6E5ED3 aiheesta löytyy lisää.

Työkaverini luonnehti joskus suunnistuksesta (tai ainakin omista taidoistaan) ” jokainen juoksuaskel on askel kohti turmiota”. Sprinttisuunnistuksessa se askel on helpompi ottaa, mutta ajatuksen täytyy tässäkin pysyä mukana ja mielummin jopa edellä.

Tauno Haapasaari

PS. Ja lopuksi: Tästä se kaikki lähtee http://www.youtube.com/watch?v=cZ7FcPWKi4Q

Jukolan viestin valvojan rooli

Suomen Suunnistusliitto nimeää Jukolan viestin kilpailunvalvojan. Valvoja toimii myös Jukolan johtoryhmän sihteerinä ja esittelijänä. Johtoryhmässä on edustus Kaukametsäläisistä, SSL:sta ja Puolustusvoimista.

Kilpailunvalvojan tehtävänä on varmistaa kaiken kattavasti, että järjestelyt toteutetaan kilpailusääntöjä noudattaen niin, että urheilullinen oikeudenmukaisuus toteutuu. Lisäksi on varmistettava, että järjestelyissä huomioidaan Jukolan erityispiirteet. Näissä merkeissä hän neuvoo ja ohjaa järjestäjiä. Valvoja vastaa työstään Jukolan järjestämisoikeuden myöntäjille, järjestäjille ja kilpailijoille.

Vuositasolla valvojan työ vaatii 2-3 kuukauden työpanoksen. Järjestäjien omat, hyvinkin erilaiset toiveet/tarpeet vaikuttavat merkittävästi valvojan tekemään työmäärään. Jukolan järjestelyohjeet on laadittu  ehkä liiankin laajoiksi, koska läheskään kaikki eivät niitä jostain syystä jaksa lukea, vaan käyttävät helpointa tietä eli kysyvät asiaa valvojalta. On toki parempi kysyä kuin tehdä turhaa tai myöhemmin mahdollisesti korjattavaksi joutuvaa työtä.

Järjestelysopimuksen liitteenä on valvojan laatima valvontasuunnitelma määräaikoineen. Sitä noudattamalla pyritään varmistamaan järjestelyjen sujuminen oikeassa aikataulussa. Järjestelytoimikuntien kokoukset sujuvat pääosin varsin jouhevasti, joskin toimintatavoissa on huomattavia lähinnä maakunnallisia eroja.  

Muistuu mieleeni eräs kokous jota ennen järjestävästä organisaatiosta useampi henkilö esitti huolestuneena toiveen, että puuttuisin kokouksessa järjestelyjen hitaaseen etenemiseen. Otin asian esille ja kokous päättyi sopuisasti toteamukseen että laitetaan asiat kuntoon.

Seuraavana aamuna avasin sähköpostin, kas kummaa, siellä oli palautetta täydeltä laidalta. Meidän Jukolassa ei valvojaa, Kaukametsäläisiä ja SSL:a tarvita. Omalta osaltani ripustin pyyhkeet kuivumaan. Pikkuhiljaa tilanne rauhoittui ja eräänä päivänä minut kutsuttiin paikalle kertomaan ohjeita Jukolaan liittyvistä erityispiirteistä. Aloitimme lounaalla ja jatkoimme keskusteluja pitkälle iltaan. Jukolasta tuli lopulta yksi parhaista.

Kilpailukeskuksen rakentaminen on usein monitahoinen ja aikaa vievä tehtävä. Valvojan tulee varmistaa, että kaikki tarpeelliset toiminnat on suunnitelmassa huomioitu. Pääasia on huolehtia, että itse kilpailuun liittyvät toiminnat ovat kunnossa. Muutaman kerran valvoja on kutsuttu ratkaisemaan ns. rajatapauksia, joissa järjestäjät ovat keskenään eri linjoilla. Heitä ulkopuolisen valvojan kanta on usein helpottanut yhteisen ratkaisun löytämisessä.

Ratojen suunnittelu hajontoineen kiinnostaa kaikkia suunnistajia. Jukolan ratamestarin työ poikkeaa muista viesteistä erittäin paljon eikä vähiten jatkuvasti kasvavien osanottajamäärien ja tekniikan nopean kehityksen vuoksi. Kilpailunvalvoja pitää säännöllisesti yhteyttä ratamestareihin ja ratavalvojaan. Yhteistyöllä pyritään parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Tämän toteutumisen esteenä on harmittavan usein reunaehtoja, jotka ovat tulleet esille vasta tapahtuman myöntämisen jälkeen. Tästä esimerkkinä Jukola, jossa tien päällystämisestä johtuva kiista johti siihen, että maanomistaja kielsi suunnistuksen kannalta parhaan alueen käytön. Lupaa ei tullut, vaikka asialla olivat pitäjän parhaat voimat kunnanjohtajasta kirkkoherraan.

Ennen ratojen painamista valvoja tarkastaa ja hyväksyy kartan, radat, hajontakaaviot ja -taulukot. Kun kartat tulevat painosta, tarkastetaan painotyön laatu ennen niiden pussitusta.Yhteistyö ratamestareiden, ratavalvojan  ja kaikkien karttojen kanssa tekemisissä olevien henkilöiden kanssa täytyy sujua kitkatta, sillä karttoja on todella paljon ja kaikenkarvaisia urkkijoita kyllä riittää. Järjestäjät suunnittelevat ja esittävät valvojalle miten ja milloin ratoihin liittyvät asiat tuodaan esille televisiossa, kisapaikalla, internetissä jne. Valvoja hyväksyessään suunnitelman ottaa myös vastuun urheilullisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.

Lajisääntöjen mukaisesti valvoja antaa luvan kilpailun aloittamiseen saatuaan sitä ennen tiedon kilpailunjohtajalta ja ratamestarilta/ratavalvojalta, että kaikki on kunnossa. Viestien aikana valvoja seuraa kilpailun edistymistä ja on tarvittaessa  järjestäjien käytettävissä mahdollisia ongelmatilanteita ratkottaessa. 

Järjestäjien tekemät pikkumokat on lähes kaikki pystytty hoitamaan keskenäisillä sopimuksilla. Kymmenen vuoden aikana vain kaksi tapausta on edennyt tuomarineuvoston käsittelyyn. Molemmissa tapauksissa kyseessä oli järjestäjien tekemä virhe. Toimitsijan tekemä virhe kohdistui kaukana kärjen takana kilpailuviin joukkueisiin.

Koska kartat ratoineen on aikataulusta johtuen painettava viimeistään maaliskuun lopussa, ei niitä sen jälkeen voi enää päivittää. Onneksi sateiset keväät tai maanomistajien yllättäen tekemät metsätyöt eivät ole ratkaisevasti vaikuttaneet ratoihin. Pientä haittaa tämän tyyppisistä asioista on kuitenkin ollut.  

GPS:n tulo kärkijoukkueille on selvästi vähentänyt turhaa spekulointia eri hajontojen aikaeroista. Syynä lienee ainakin se, että nyt näkyy kaikille myös kärjessä suunnistavien tekemät omat virheet.

Erään Jukolan jälkeen sain kutsun SSL:n liittohallituksen kokoukseen. Syynä oli se, että erään suunnistavan hallituksen jäsenen mielestä Jukolan radat eivät olleet alkuunkaan sellaisia kuin niiden pitäisi olla. Lisäksi olin hänen mielestään antanut erään huippujoukkueen vaihtaa juoksujärjestystä ilman pätevää syytä. Pyysin ratamestarilta kommentit ja kokosin muut tiedot mukaani ja menin kokoukseen. Noin puolen tunnin esityksen ja keskustelujen jälkeen hallituksen jäsenet ilmaisivat tyytyväisyytensä tehtyihin ratkaisuihin. Jupakan alkuun laittanut jäsen tuli tilaisuuteen myöhässä eikä lopulta kommentoinut asiaa edes pj:n sitä kysyessä.

Suurelle osalle suunnistajia Jukola on vuoden tärkein tapahtuma, useiden mielestä suunnistajan joulu. Järjestäjät saavat usein palautetta -  niin risuja kuin ruusujakin -  mielestäni se kertoo osaltaan suunnistajien aidosta kiinnostuksesta suomalaisen suunnistuksen lippulaivaan. Ei ole ihme jos monta vuotta kestävän ja todella suuritöisen tapahtuman järjestelykoneistokin joskus yskähtelee  ja kulissien takana sanan säilä välillä vähän sinkoilee.

Uskon, että vuosittain järjestettävä Jukolan tiedonsiirtokokous sekä kiinteä ja ennakkoluuloton yhteistyö eri  järjestäjien välillä tulee säilyttämään Jukolan viestin järjestelyt korkealla tasolla myös tulevina vuosina. Se vaatii vahvaa sitoutumista ja suurta työpanosta tulevilta järjestäjiltä, valvojilta ja eri alojen asiantuntijoilta.

Hyvin järjestetty Jukola palkitsee tekijänsä ainutlaatuisen kokemuksen lisäksi myös kohtuullisella taloudellisella tuloksella.      

Arvo Kantola