Fear of the dark, not

Silmät räpsähtävät auki juuri ennen herätyskelloa. Se on juhlapäivä. Olo on vireämpi kuin aikoihin. Tekisi mieli pukea sinipunavalkoista heti päälle koko päiväksi, mutta epäilyksen tunne kiirii takaraivoon. ”Ehkä työkaverit ei niin välitä vielä kaksi viikkoa Portugalin jälkeen märkänä olleiden suunnistussukkien viehkosta tuoksusta”. Tyydyn pistämään pari vuotta vanhan yökuppipaidan päälle.

Töihin polkiessa on mp3-soittolista taattua tavaraa: Hot Night Crash – Sahara Hotnights, Tonight, Tonight – Smashing Pumpkins, Only by the Night levyn parhaat – Kings of Leon, Night of the Hunter – 30 Seconds to Mars ja kaiken päättää Iron Maidenin A Real Live Onen päätöskappale, epätahtisine suomalaisineen. Viimeisessä ja ainoassa nousussa muistuu mieleen, että isolla vaihteella survominen vähentää kuulemma juoksun herkkyyttä; singerinä siis loppumatka.

Työnteosta ei meinaa tulla oikein mitään. Varsinkaan kun ei muistu mieleen tuliko laitettua se lamppu aamun täpinöissä latautumaan. Puhumattakaan kahdesta livetyskännykästä, gps-tallentimesta ja headcamista.  Työpaikkaruokalan täti hämmästelee taas etäisesti Ayers Rockia muistuttavaa makaronilaatikkokekoa lautasella. ”Se on pitkä ilta edessä, kupittelun parissa”. Keittäjä katsahtaa paitaan ja vastaa: ”Niin niin, taidat kupittaa ihan jossain jengissä”.

Husqvarnana kotiin. Ensimmäisenä sormet ristiin, ”ole lamppu töpselin päässä, ole”. Ei…, pahat aavistukset realisoituvat karvaasti ja akun johto löytää nopeasti tiensä laturin jatkeeksi. Jokainen valtakunnan verkosta imetty elektroni on nyt painonsa arvoinen kullassa (<-  ns. matemaattisluonnontieteellistä huumoria). Livetysnokialaiset sentään näyttää varaustilanteen olevan puolessa välissä, joskin toista täytyy käyttää kyydin järkkäämiseen. ”Varttia yli Siwalla”, ”Jep”, tuut tuut tuut…

(kirjoittajan huomautus: tämä osa tekstistä kirjoitettu ennen ensimmäisen osakilpailun siirtoa)
Kun sä lähdet Mäntsälään, joudut Riihelään. Matkalta oli vielä tarttunut takapenkille Kuntotien kupittaja. Mies joka vaimon estelyistä huolimatta nukkuukin lamppu päässä. Ihan vaan, että fiilis pysyy. Alkumatkasta spekuloidaan vain ja ainoastaan, niin kuin pitääkin, huomista FC Lahti – TPS ottelua. Vasta Shellin kohdalla sivuutetaan kuppia, kun Pirttiharjun pitkäkoipi toivoo kainosti pääsevänsä ennen meikäläistä maastoon.

Pari sataa metriä ennen parkkipaikkaa näkyy ensimmäinen valopää verkkaamassa. Sydän herää tyhjäkäynnistä. Bluetooth ajanottokännykkä paikoilleen, sisäänkirjautuminen, pikku verkka ja samalla erinäisten seuranta/tallennus-laitteiden virittely. Pään päälle syttyy violetti pallura, jota kuka vaan internetyhteyden omistava pystyy seuraamaan karttapohjalta. Tämä pistää pumpun hakkaamaan jo moottoritienopeuksien kierroksia. Kaikki alkaa olemaan valmista. Vilkaisu taaksepäin osoittaa, että pitkäkoipi verkkasi pidemmän kaavan mukaan ja saa täten takaa-ajajan roolin. Mitäs läksit. Kartta käteen ja nollaus. Päälle laitettu lamppu valaisee juuri passelin määrän maastoa, muu sumenee tiedostamattomaksi tummaksi massaksi. Tätä on odotettu.

Yrjö Yösuunnistaja
www.yokuppi.net

Ilmon haasto jäi ilmeisesti toteutumatta, joten haastan Ville Kaupin kertomaan tuulihousuissa juoksusta maratonista ja siihen valmistautumisesta (tai vaihtoehtoisesti itse valitusta aiheesta).

Kuin sarjansa voittaneet

Rastiviikon neljäs osakilpailu Ruokolahdella heinäkuun helteessä 2010 on takanapäin. Rastiviikkoja on kierretty kahden perheen voimin yhdessä majoittuen jo vuosien ajan pääosin Kainuussa ja joskus myös etelän Finn5 -paikkakunnilla.

Nyt on nautittu Saimaan vilvoittavista aalloista ja jokainen on kuin sarjansa voittanut. Pyykkinarulla roikkuu suunnistuspaitoja ja housuja ja kuumalla kalliolla on iso rivi erikokoisia ja -värisiä suunnistustossuja. Penttisten kesämökin pöydällä, lattialla ja rantakalliolla lojuu iso kasa karttoja. Jokainen on piirtänyt kulkemansa reitin omaan karttaansa ja kohta on alkamassa kuljettujen kiemuroitten tarkka analyysi porukalla.

Jokaisella tuntuu olevan omat totutut tapansa rasteja etsiessä. Satu on hyödyntänyt kaikki mahdolliset tiet ja polut. Tärkeintä on vakaa eteneminen ilman eksymisiä ja ylimääräisiä hakuja.  Kenkien tulee myös pysyä kuivina, joten suot on kierrettävä ja tiheiköistä on pysyttävä kaukana. Ja kaikkia eksyneitä ja apua tarvitsevia lapsia ja aikuisiakin on autettava löytämään oma sijaintinsa. Vesipullo on syytä myös ottaa mukaan.

Heikki yllättää koko porukan. Tällä kertaa maaston kartoitus ja ylimääräiset kiemurat ovat jääneet vähemmälle ja porukan nestorin polvi on nousut ripeästi ja kevyesti. Ja voimaa on jäänyt vielä loppusuorallekin, jotta selviäisi kumpi on loppusuoralla nopeampi, isä vai kuopus? Heikki tykittää loppusuoran sarjansa nopeimmalla ajalla, 17 sekuntia  ja voittaa kuopuksen yhdellä sekunnilla. Tosin häviää eliitissä juoksevalle Topille 4 sekuntia.

Joukon nuorimmainen Paavo suunnistaa analyyttisesti ja hötkyilemättä. Pienet virheet ensimmäisellä ja kolmannella rastilla tiputtavat kuitenkin palkintopallisijoitukselta. Suunnistuksen jälkeen Paavolta löytyy vielä energiaa suunnitella leikkimielinen suunnistusrata kesämökin pihapiiriin.

Sohvi suunnistaa tasaisesti koko viikon ja tulokset ovat hyvin samanlaiset päivästä toiseen.  Rastit löytyvät varmasti ja suurempia riskejä ei oteta. Sohvi tietää varmasti joka hetki missä kulkee. Juoksuvauhdista kertoo myös maaliviitoituksen kova loppukiri, 18 sekuntia.  Kisan jälkeen lämmin suihku tuo raikkaan ja mukavan olon. Illalla mökillä Sohvi käy huolellisesti läpi oman reittinsä ja ottaa mielellään kantaa muidenkin reittivalintoihin.

Riikka juoksee tuttuun tapaan vauhdikkaasti ja varmasti. Onnistuneina päivinä sijoitus on aivan listan kärjessä. Nyt pari pientä virhettä tiputtavat sijoitusta. Kuntoa on hoidettu läpi talven ja kevään hiihtoladuilla ja lenkkipoluilla. Suunnistus valtaa Riikan mielen, mutta äidin rooli ei unohdu missään vaiheessa ja tulevan kauppalistan ja iltapalan suunnittelu alkaa varsin pian.

Topi on tullut kilpailuihin inttikaveriensa seurassa, mutta ehtii pikaisesti pistäytyä myös porukan teltalla. Pienet parinkymmenen sekunnin virheet kuudennella ja kahdeksannella rastilla harmittavat huippusuunnistajaa. Muut katsovat toisiaan hymyillen ja ovat iloisia kun eivät itse tehneet parinkymmenen minuutin virheitä.

Ilmo valmistautuu päivän kilpailuun huolellisesti. Lähtöpaikan sijainnin hän tietää tarkasti, samoin hän tekee huomioita oman sarjalaistensa ensimmäisistä reitinvalinnoista.  Ensimmäisen rastin löytyminen on oleellista koko kilpailun onnistumiselle. Rastit kyllä löytyvät, mutta se juoksukunto. Kevät ja kesä on mennyt saunamökin rakennuksella ja iltarastit ovat jääneet vain haaveeksi. Piinaava helle myös lyhentää askelta.  Loppusuoralla muu porukka hurraa, mutta jalka vain ei nouse sen korkeammalle, 23 sekuntia.

Päivän kilpailu on takanapäin, mutta paras on vielä jäljellä; uiminen ja snorklaaminen Saimaan aalloissa, rentoutuminen lämpimillä kallioilla ja syöminen ja keskustelut ystävien parissa.  Ja tietenkin päivän kilpailun spekulointi karttojen parissa.

4. osakilpailun tulokset osoittavat, että olimme melkein sarjojemme parhaita.
Paavo H 15-18 B, sijoitus 6. 2,9 km 26,42
Topi H 20 E, sijoitus 3. 5,4 km 30,44
Sohvi D 21AL, sijoitus 32. 3,9 km 38.12
Riikka D 50A, sijoitus 20. 3,4 km 38,59
Satu D 55B, sijoitus 12. 2,9 km 1.04,26
Ilmo H 55AL, sijoitus 16. 3,8 km 42,17
Heikki H 60 AL, sijoitus 16. 3,2 km 38,04

Ilmo Leinonen

"Tuosta olisi pitänyt mennä". Ilmo ja Heikki kartan äärellä.

Satu valmistautumassa päivän kilpailuun

Penttisten perhe kuuntelemassa Topin kuulumisia