LS:n poikain porukasta lähti kauttaan päättämään tai aloittamaan (ihan miten sen haluaa nähdä) neljähenkinen ryhmä Sylvester 5 Daagse -nimiseen ja nimen mukaiseen viisipäiväiseen kisaan Belgiaan (ja vähän Alankomaihinkin). Mukana menossa Kimmo H, Timo A, Aleksi A ja Teemu N.
Hirvosten Harhamatkojen nykyinen hovilentoyhtiö – Lufthansa – kuljetti ryhmän Frankfurttiin, sillä joulupäivänä autovuokraamot oli auki vain isoimmilla kentillä. Syykin selvisi yhden Euroopan vilkkaimman kentän tyhjiä kaikuja kuunnellessa. Departure/Arrive-näytötkin ammotti melkeimpä tyhjyyttään. Myös autovuokraamossa oli ilmeisen hiljaista, kun noin minuutin asioinnin jälkeen kädessä oli johtotähden avaimet. Syynä parempaan pirssiin oli kuulemma joulumieli.
Ja ei muuta kun auton nokalla oleva tähtäin kohti ensimmäistä majapaikkaa Kölnin länsiosissa. Joskin alkumatkasta meinasi heti olla etenemisen kanssa ongelmia Messerschmittin yksiviiksisyydestä ja sateesta johtuen. Homma hoitui kuitenkin tehtaan vahoilla (2kk vanha auto) ja raskaammalla kaasujalalla. Toisin sanoen pisarat ei kauan tuulilasissa viihtyneet ilman pyyhkijöitäkään.
Seuraavana aamuna Saksasta siirryttiin suoraan ensimmäiseen kilpailuun Koillis-Belgiaan. Kisat meni kohtalaisesti, ottaen huomioon, että paikallisilla oli varmasti kohtalainen etu. Hiukan juoksijasta riippuen, nilkan korkeudella oli paljon tai kohtalaisesti katkeamattomasta materiaalista tehtyä piikikästä köynnöspuskaa. Piikit ei varsinaisesti sattunut (vaikka vereslihalle nilkat saikin) vaan ärsyttävämpi tekijä oli juuri niiden katkeamattomuus ja sukkiin tarttuvuus. Paikallisilla ei näyttänyt olevan mitään vaikeuksia piikkikenttien ylityksissä ja se pistikin (heh) miettimään josko heidän silmät / polvennostojuoksutekniikka olisi harjaantunut vuosien saatossa moiseen.
Assu oli vetänyt jouluna massakauden kisoja varten |
Kisan jälkeen majoittuminen seudun kai isoimpaan kaupunkiin Hasselttiin. Ensitöikseen päätimme etsiä paikallista ruokaa tarjoavan ravintelin. Ja sellainen löytyikin muutaman kilometrin kävelyn jälkeen. Paikan nimi taisi olla Hut. Olisiko siinä vielä joku Pizza etuliite ollut.. Tässä vaiheessa vielä vitsailimme tarjoilijan viedessä joukkion kaukaisimpaan nurkkaan, mutta siitä oli tulema matkan trendi.
Toinen päivä oli jo hiukan parempaa maastoa, joskaan ei sekään ihan mitä lähdettiin hakemaan. Piikkiä löytyi täältäkin. Edellistä ehkä hiukan heikompi päivä toi sijat 1. (samalla myös viimeinen sija), 8., 12. ja 27. Miesten rata piti sisällään jopa yhden haastavan reitinvalintavälin, joskin siinäkin juostiin 95% polkua.
Toisen päivän kartta |
Kolmas päivä |
Takana näkyy välähdys piikkiköynnösalueesta, edessä hiukan vauhdikkaampaa |
Illemmalla mitattiin perinteiseen tapaan joukon keilauskunto. Jos kuulette Assun mutisevan jossain nurkassa ”Mun mielestä se piti olla kahen kierroksen yhteistulos…”, niin älkää välittäkö. Tosiasia kuitenkin on, että tämä kuva on ainoa jäljelle jäänyt todiste tuloksista.
No mutta kukas se olikaan mestari |
Kohtalaisen alustuksen jälkeen päästään vasta otsikon mukaiseen aiheeseen. Eli yhtenä matkan sivujuonteena oli yrittää onnistua suunnistamaan 48h sisällä neljässä eri maassa.
Yritys lähti käyntiin viikon ainoalla WRE-eventillä Belgian puolella. Tähän suhteellisen vähämäkiseen kisaan oli ilmoittautunut Belgian seudun kerma ja olipa mukaan lähtenyt Espanjaan (vai oliks se Portugaliin) treenileirille ajanut Hannu Airila. Hannu näyttikin kaapin paikan paikallisille ja jätti täysin puhtaalla suorituksella kakkosta 2min. Allu jäi 6min ja Assu teki viikon heikoimman suorituksen jääden 11min. Maaston nopeudesta kertonee se, että täysin turistina matkassa mukana ollut Hirppakin paineli selvästi alle seiskaa. Ja tasapuolisuuden nimissä mainittakoon vielä Teemun menneen alle kutosta.
Huom. Käyräväli 1m. Jos joku ihmettelee, niin pinkit alueet oli eräänlaista kanervikkoa. |
Assu neljännen päivän loppusuoralla |
Kisarupeaman viimeinen ja 48h-mission toinen koitos koettiin etelä-Hollannissa. Paikallisen kasarmin leikkikentällä käytyyn kisaan ei oltu myöskään tuhlattu käyrävektoreita, mutta kieltämättä hommasta oli saatu paikoittain yllättävänkin haastavaa. Väittäisinkin, että viikon paras oli säästetty loppuun.
5. päivän rata |
48h:n kolmas osa suoritettiin suunnistuksesta kuuluisassa Luxemburgissa, joka oli myös jokaiselle matkassa olleelle uusi valtio. Kovalla työllä suurherttuakunnasta löytyi kaksi karttaa ja -83 syntynyt kartta vei kirkkaasti voiton. Majapaikka oli valittu maaston reunalta ja hyvä olikin, sillä sinne saapuessamme oli jo miltei porvarillinen hämärä. Nopeasti kamat niskaan ja lähtöpaikalle. Ensimmäiset pari rastia löytyi vielä jotenkin, mutta sitten tarvittiin kännykän valoa kartan lukuun. Reitti jäi melko lyhyeen, mutta voipa sanoa suunnistaneensa Luxemburgissa.
Jo lähtiessä olis lamppu ollu kiva |
Luxemburgin lyhyt treeni (4-1-2-3) |
Illalla – kavereiden kesken Luxin – keskustaan tutustuminen alkoi eräällälailla epämiellyttävästi kun vartin verran pitäjän jokaisen kirkon jokainen kello soi päättymättömällä kasetilla ja ravintolassa meitä ei istutettu enää pimeimpään nurkkaan vaan jo ulkopuolelle. Sentään mätöt oli varsin mainiot, joten annettakoon anteeksi ja ruokapaikasta poistuttaessa kellotkin oli lakanneet soimasta. Siis kirkonkellot. Pään sisään ne jäi kumisemaan vielä pitkäksi aikaa.
Pistettiin sitte sisäkävelykadulle, eikä kokismukitkaa pysyny suorassa |
Viimeinen aamu alkoi normisti. Assu ja allekirjoittanut istutettiin aamiaisella nurkan taakse piiloon, mutta jälleen kompensaatio oli heti käsillä: tuorepuristettua appelsiinimehua. Hirvosten Harhamatkojen tähtiluokitus lisäsi heti yhden tähden Double Tree Hiltonille. Päivä jatkui ajomatkalla Saksan puolelle---
Tähän väliin budjettivinkki Keski-Euroopan automatkustelijoille: Jos olet 100km säteellä Luxemburgista Diesel-autolla liikenteessä, kannattaa käydä rajojen sisällä tankkaamassa. 30 snt halvempaa kuin naapurimaissa.
--- Bad Kreuznach nimiseen pitäjään, jonka eteläpuolella suunnistettiin viime kesän Saksan mestaruusmittelöt: DMStaffel. Ajomatkan loppua kohti kuskin kaasujalka alkoi painamaan enemmän ja enemmän kun tunteja ynnäiltiin yhteen ja lopputulemana oli, että kuskin piti suunnistaa hetimiltei yhdentoista jälkeen, jotta 48h määräaika onnistui. Piti siis autosta suoraan käydä farkut jalassa kumpareen päällä.
Lyhyt video Saksan treenin alkumatkasta
Saksan treenin kartta |
Saksan maasto ei liikoja haasteita tarjonnut näin syksyllä kun lehdet oli jo maassa, mutta mukava metsälenkki tuli tehtyä jälleen kaikille uudessa suunnistusmaassa. Treenin jälkeen menimme suihkuun minkäs muunkaan seuran edustajan luokse kuin PVSK:n suunnistusopit saaneen Tamaksen työpaikan suihkutiloihin. Ja kyseessä oli täysi sattuma, että kyseessä oli PVSK-kaveri.
Ajankuluksi viskottiin vielä kerran keilapalloa (paljon hiljaisemmassa alakerrassa) Wiesbadenissa ja ajettiin Frankfurt-Köln –motaria edestakas, jotta maaginen 200 km/h ylittyisi (menomatkalla saatiin vain 199 km/h).
Täpärästi meni, mutta meni |
Tulokset
Yhteistulokset
Kuvia
Kaikki kartat (suurempana)
-Hirppa-
Jos biljardin tulokset haluat lisätä juttuun, niin MINÄ muistan ne varsin hyvin...
VastaaPoistaTohon ois niinku niin helppo laittaa "Viesti on poistettu roskapostina".
VastaaPoista