Hirvosten Harhamatkojen perusreissuihin kuuluvaan Portugal ”O” meetingiin lähti tällä kertaa kuusi henkilöä: viisi LS:n jantteria ja yksi muuten vaan lahtelainen. Tämän vuotinen kilpailualue sijottui suurinpiirtein Porton korkeudelle, mutta sivusuunnassa keskelle maata.
Matkaan lähdettiin viime vuosista poiketen jo torstaina. Suunnitelmissa oli vetää pari itse scoutattua treeniä pohjille, jotta homma lähtisi sujumaan heti ensimmäisestä kisasta. Ensimmäinen treeni sijaitsi Aveirossa Porton alapuolella ja se lähti hyvin käyntiin kun selkä-invaliidikin pystyi tasaisessa kangasmaastossa pitämään alta kympin vauhtia. Hyvä alku kaudelle.
Mutta ei liikaa hyvää, ettei jotain pahaakin. Autoa harjoitusta varten parkkiin pistäessä kuski tunsi hiekan hiukan pettävän renkaiden alla ja pois lähtiessä tilanne realisoitui olettamuksien mukaisesti. Onneksi pienten suditteluiden ja työntämisten jälkeen tälle syrjäiselle tienpätkälle kurvasi valkoinen koppiauto ja sieltä uloshyppäsi supersankaripappa lapion kanssa. Lapioinnin ja lisäsudittelun jälkeen patu kaivoi hinausköyden esiin ja veti traktorimme ylös suosta. Uroteon jälkeen koppiauto katosi samaan suuntaan kuin mistä tulikin, ihan kuin homma olisi kuulunut toimenkuvaan.
Jännitys ei kuitenkaan loppunut vielä siihen... Moottorin merkkivalo ei ottanut sammuakseen edes uusintakäynnistysten jälkeen. Päätimme ajaa lähimpään pitäjään toisaalta hiljaa, ettei kone laukea, mutta toisaalta kovaa, että keulan alle (maskiin ja tukivarsiin) jääneet kolme tonnia hiekkaa lentäisivät pois ennen mahdollista auton vaihtoa. Onni jumiutuneisuudessa oli kuitenkin, että kauppapaussin aikana kone korjasi itse itsensä ja matkaa jatkettiin lähemmäksi kisapaikkoja.
Matkalla Viseuhun, Vouzela nimisen paikan keskusta sai kunnian toimia epävirallisen leiri/kisa-viikon sprinttimestaruuden näyttämönä. Matkaan lähdettiin oletetun etenemiskyvyn mukaisesti takaa-ajolähdöllä. Allu ajoi koko pakan kiinni ja tuli maaliin ensimmäisenä. Se ei kuitenkaan tuonut hänelle voittoa, vaan se, että hän kävi eniten oikeilla rastipisteillä (ka oli noin 3-4 väärää ”leimaa”). Sprinttisessiollamme saatiin myös hankittua Portugaliin enemmän suunnistuksen faneja. Maaliintulon jälkeen lapsi/nuoriso-joukko piiritti ryhmämme ja olo oli kuin kovemmallakin rokkistaralla. Lopulta kuitenkin selvisi, että lapset yrittivät vain auttaa, kun näytti siltä, että olemme eksyksissä.
Ensimmäisen hiukan kolean hotelliyön jälkeen jatkettiin treeneillä. Aluksi suunnattiin Model Event 1:een. Eli ensimmäisten kisamaastojen naapuriin.
Se olikin pienoinen järkytys. Ensimetrit ulos polulta ja reidet oli vereslihalla. Osa tajusi skipata yhden rastin kartan perusteella kokonaan (arvaa kumpi rasti kannatti jättää pois), kun taas osa otti haasteen vastaan ja saapui autolle verihukasta valittaen. Ei voi sanoa, että odotukset olisi olleet liian korkealla kisamaastoa kohtaan.
Heti perään Transitin keula suunnattiin kolmanteen itsehankittuun harjoitukseen. Rastinottotreenin kartta näytti ennakkoon vielä pahemmalta kuin model event, mutta onneksi täällä piikit puuttui enimmäkseen, ja menoa hidasti vain reiteen ylettyvä kanervikko. Kamerapään menoa hidasti myös tienylityksessä bongattu matojono. Ilmeisesti Pinjamadoiksi kutsuttavia kavereita oli päättänyt tehdä oman viestiharjoituksen ja veti kolmen metrin letkassa kohti rastia 15.
Päivä päätettiin viikon toisella mestaruusmittelöllä. Kahden kierroksen keilauksen kuninkaaksi nousi ulkoseuralainen Jape. LS:n kovin keilan kaataja oli Teemu ja huomioitakoon tässä myös, että Hirvosista parempi oli nuorempi versio, tottakai. Ja vieläpä erittäin makoisalla kahden pisteen erolla. (tulokset)
Ensimmäiset kisat olivat aivan Viseun kyljessä kiinni. Piikkipuskaa siis tarjolla ja yksi sankari varustautuikin reissuun raceteippireisillä (jeesusteipin musta vastine). Maasto ei ollut kuitenkaan niin paha ja kilometriajoissa päästiin jopa yllättävän koviin lukemiin. Parhaimmasta tuloksesta vastasi Aleksi. Hän oli 20-sarjan toinen. Jape vei M21A:n voiton, mutta tämän ollessa kolmanneksi korkein miesten sarja tässä kisassa, ei taso päätä huimannut.
Shortseissa ja t-paidassa (vs. Paikallisten untuvatakit ja pipot) hoidetun jätskinmetsästysreissun jälkeen oli vuorossa yösprintti Viseun keskustassa. Jopa Jape jäi tällä kertaa korkeimmalta korokkeelta kinkkisen ykkösrastin takia.
Toinen kisapäivä oli samassa kilpailukeskuksessa, mutta hiukan erityyppisessä maastonosassa. Selkäinvalidi tyytyi tällä kertaa kamera- ja kannustajamiehen rooliin. Loput viisi pummasi keskimatkalla varmaankin yhteensä yhden Lahti-Helsinki junamatkan verran aikaa. Tai no, Jape nyt voitti taas, mutta sen nyt saattoi odottaakin.
Illalla oli jälleen uuden taitolajimittelön aika. Eurosportilta tarkkaan seurattu snookkerin Welsh Open kirvoitti miehet taistelemaan alakerrassa biljardimestaruudesta. Kaksipäiväisen turnauksen päätteeksi Allu, Kimmo ja Juha oli yhden tappion rasittamana tasapisteissä ja mestaruus ratkaistiin rankkareilla. Ensimmäisellä kierroksella vain Juha pussitti ja näin nuorempi veljes joutuukin tässä selittämään kuinka hän joutui kylmiltään (siis edellisenä päivänä edellinen pussitus ja toiset hakannu monta peliä putkeen) erittäin tiukkaan tilanteeseen.
Biljardi kävi myös mainiosta keskittymisharjoitteesta. Jos halusi menestyä, piti katsoa pöytää, eikä esim. ravintolaan ja eteisaulaan.
Biljardi kävi myös mainiosta keskittymisharjoitteesta. Jos halusi menestyä, piti katsoa pöytää, eikä esim. ravintolaan ja eteisaulaan.
Kolmantena kisapäivänä siirryttiin hiukan kauemmaksi koilliseen. Maaston piti olla hiukan vauhdikkaampaa ja kilpailukeskukseen viimeisiä metrejä ajaessa tuli kallioista mieleen lähinnä Suomen lounais-rannikko. Olettamus ei kuitenkaan aivan täsmännyt maastoon päästyä.
Vieläkään ei LS:n pojilla lippu oikein löytynyt. Viikon nopein maasto tarjosi kuitenkin vaikeita rastipisteitä ja taaskin vain Jape hoiti homman mallikkaasti.
Onneksi viimeinen päivä oli vielä jäljellä. Jälleen sama kilpailukeskus kun edellisenä päivänä, mutta hyvin erilainen maasto. Eliitti-sarjassa juossut ex-LS Topi antoi yhden vinkin ja se oli ”tummanvihreät on läpipääsemättömiä”. Mainio vinkki sinänsä, kun suomessa tuota viheriäistä väriä ei ehkä opi kunnioittamaan tarpeeksi.Lisäyksenä voitaneen sanoa, että kaikki vihreä kartassa hidasti oikeasti ja siihen lisäksi vielä kaikki mustakin teki saman tempun. Varsinkin semmoiset viivamaiset. Tilannetta kuvastaa hyvin väli 13-14, jonka 100m osaan selkävaivainen mies sai alamäessä menemään 5min.
Parhaiten pärjäsi jälleen Jape, joka kruunasi viikon täydellä pistepotilla jokaisesta virallisesta kisasta. Juha pyristeli perussijoilla koko viikon (5-10) ja viimeisen päivän suoritus oli nostaa jopa palkintopallille. POMmin pistelaskujärjestelmä rokottaa kuitenkin raa'asti keskimatkan töppäily(i)stä ja sija jäi kuudenneksi. Tämän karvaan opetuksen sai Allu ja jäi voittotavoitteistaan neljän pykälän päähän. Saman sarjan Teemu oli myöskin pitempien päivien pistehaalija ja ne riitti sijaan 21. 18-pojissa Joni teki yhtä päivää lukuunottamatta tasaista työtä ja sijoittui sijalle 12.
Matkaseurue suuntasi vielä yhdeksi illaksi Portoon. Muutaman kunniakierroksen jälkeen löysimme hotellin, jonka alakertaan traktorimme mahtui juuri ja juuri.Yläkerran sviitti oli taasen vähintäänkin tarpeeksi tilava. Taisipa olla ensimmäinen kerta kun kellään huoneessa olijalla oli ensiksi lounge sohvineen ja telkkareineen ja vasta toisena huoneena tilava 4 hlön huone upealla näköalalla. Nuorempi Hirvonen kuuli jo toistamiseen puolen vuoden sisällä Japen suusta: Se on Harhamatkojen standardit noussu.
Pikku turismipyörimiset keskustassa ja sitten vällyjen väliin odottamaan karvasta kotimatkaa. Karvauden kruunasi ensiksi lumeen hautautunut auto ja:
Pikku turismipyörimiset keskustassa ja sitten vällyjen väliin odottamaan karvasta kotimatkaa. Karvauden kruunasi ensiksi lumeen hautautunut auto ja:
Reissu tiivistettynä:
Transit öljypohjan ja tukivarsien varassa jumissa, onneksi valkoisia koppiautoja on joka nurkalla kolme kpl.
Patonki ja Nutella.
Piikkipuskat, -köynnökset, -pensaat ja -liaanit.
Kanisterimiehet – nuo janoisten itsensä sankarit
Teló – tuli pa(r)h(a)imillaan joka viidentenä biisinä musiikkikanavalta. Ens kesän kesähitti.
Kristiansand
Donitsit – yksi mies söi niitä eniten ja voitti jokaisen kisan. Muut yritti peesata, ei vaikutusta.
Lisättäköön näin hiukan myöhässä myös veteraanisarjojen tuloskantaa:
VastaaPoistaM55
14./74 Jorma Aherto
M70
12./43 Risto Anjala
M75
9./16 Heino Avikainen
15./16 Pertti Virtanen