Fear of the dark, not

Silmät räpsähtävät auki juuri ennen herätyskelloa. Se on juhlapäivä. Olo on vireämpi kuin aikoihin. Tekisi mieli pukea sinipunavalkoista heti päälle koko päiväksi, mutta epäilyksen tunne kiirii takaraivoon. ”Ehkä työkaverit ei niin välitä vielä kaksi viikkoa Portugalin jälkeen märkänä olleiden suunnistussukkien viehkosta tuoksusta”. Tyydyn pistämään pari vuotta vanhan yökuppipaidan päälle.

Töihin polkiessa on mp3-soittolista taattua tavaraa: Hot Night Crash – Sahara Hotnights, Tonight, Tonight – Smashing Pumpkins, Only by the Night levyn parhaat – Kings of Leon, Night of the Hunter – 30 Seconds to Mars ja kaiken päättää Iron Maidenin A Real Live Onen päätöskappale, epätahtisine suomalaisineen. Viimeisessä ja ainoassa nousussa muistuu mieleen, että isolla vaihteella survominen vähentää kuulemma juoksun herkkyyttä; singerinä siis loppumatka.

Työnteosta ei meinaa tulla oikein mitään. Varsinkaan kun ei muistu mieleen tuliko laitettua se lamppu aamun täpinöissä latautumaan. Puhumattakaan kahdesta livetyskännykästä, gps-tallentimesta ja headcamista.  Työpaikkaruokalan täti hämmästelee taas etäisesti Ayers Rockia muistuttavaa makaronilaatikkokekoa lautasella. ”Se on pitkä ilta edessä, kupittelun parissa”. Keittäjä katsahtaa paitaan ja vastaa: ”Niin niin, taidat kupittaa ihan jossain jengissä”.

Husqvarnana kotiin. Ensimmäisenä sormet ristiin, ”ole lamppu töpselin päässä, ole”. Ei…, pahat aavistukset realisoituvat karvaasti ja akun johto löytää nopeasti tiensä laturin jatkeeksi. Jokainen valtakunnan verkosta imetty elektroni on nyt painonsa arvoinen kullassa (<-  ns. matemaattisluonnontieteellistä huumoria). Livetysnokialaiset sentään näyttää varaustilanteen olevan puolessa välissä, joskin toista täytyy käyttää kyydin järkkäämiseen. ”Varttia yli Siwalla”, ”Jep”, tuut tuut tuut…

(kirjoittajan huomautus: tämä osa tekstistä kirjoitettu ennen ensimmäisen osakilpailun siirtoa)
Kun sä lähdet Mäntsälään, joudut Riihelään. Matkalta oli vielä tarttunut takapenkille Kuntotien kupittaja. Mies joka vaimon estelyistä huolimatta nukkuukin lamppu päässä. Ihan vaan, että fiilis pysyy. Alkumatkasta spekuloidaan vain ja ainoastaan, niin kuin pitääkin, huomista FC Lahti – TPS ottelua. Vasta Shellin kohdalla sivuutetaan kuppia, kun Pirttiharjun pitkäkoipi toivoo kainosti pääsevänsä ennen meikäläistä maastoon.

Pari sataa metriä ennen parkkipaikkaa näkyy ensimmäinen valopää verkkaamassa. Sydän herää tyhjäkäynnistä. Bluetooth ajanottokännykkä paikoilleen, sisäänkirjautuminen, pikku verkka ja samalla erinäisten seuranta/tallennus-laitteiden virittely. Pään päälle syttyy violetti pallura, jota kuka vaan internetyhteyden omistava pystyy seuraamaan karttapohjalta. Tämä pistää pumpun hakkaamaan jo moottoritienopeuksien kierroksia. Kaikki alkaa olemaan valmista. Vilkaisu taaksepäin osoittaa, että pitkäkoipi verkkasi pidemmän kaavan mukaan ja saa täten takaa-ajajan roolin. Mitäs läksit. Kartta käteen ja nollaus. Päälle laitettu lamppu valaisee juuri passelin määrän maastoa, muu sumenee tiedostamattomaksi tummaksi massaksi. Tätä on odotettu.

Yrjö Yösuunnistaja
www.yokuppi.net

Ilmon haasto jäi ilmeisesti toteutumatta, joten haastan Ville Kaupin kertomaan tuulihousuissa juoksusta maratonista ja siihen valmistautumisesta (tai vaihtoehtoisesti itse valitusta aiheesta).